Laukossa on asuttu samaisella vehreällä Pyhäjärven niemellä jo pitkälti toistatuhatta vuotta.
Rautakautisesta ja keskiaikaisesta Laukon kylästä muotoutui Laukon kartano 1400-luvun kuluessa, kun Kurkien mahtisuku asettui asumaan kauniille järviseudulle.
Kartanoa lähes neljä vuosisataa isännöineet Kurjet rakensivat Laukkoon 1400-1500-lukujen taiteessa pienen kartanolinnan. Klaus Kurjen perillisten suuri päärakennus paloi tammikuisena yönä 1704.
Kivilinnan palon jälkeen Laukon kartanon pihapiiri, jossa Elias Lönnrot päiväsi 1849 Suomen kansalliseepoksen, koostui monenkirjavista puisista asuin- ja talousrakennuksista.
Lönnrotin Laukko katosi tuhkana tuuleen huhtikuussa 1918, kun punaiset polttivat Laukon paronin kodin ja talouspihan kolmekymmentä rakennusta kivijaloilleen.
Kuten niin monta kertaa tuhatvuotisen historiansa aikana, Laukko nousi tuhkasta entistä ehompana.
Mies Laukon nykyisen vankan ja valkoisen kartanokylän takana on tamperelainen paperitehtailija ja taidemesenaatti Rafael Haarla, joka osti kartanon vuonna 1929.
Haarla rakennutti kartanon nykyisen pohjoismaista uusklassismia edustavan päärakennuksen vuonna 1931.
Tamperelaisen arkkitehdin Veikko Kallion piirtämä 20-luvun klassismia edustava päärakennus rakennettiin samaiselle paikalle, jolla Laukon omistajat ovat asuneet aina Klaus Kurjen päivistä.
Päärakennuksen lisäksi Haarlat rakennuttivat Laukkoon 1930-40 -luvuilla mittavuudessaan ja yhdenmukaisuudessaan ainutlaatuisen pohjoismaista klassismia edustavan hohtavan valkoiseksi kalkitun kartanokylän.
Laukossa historian henki elää satumaisen kauniilla puistoalueella ja viljavassa kulttuurimaisemassa.
Kuuden hehtaarin kartanopuistossa menneistä ajoista ja asukkaista muistuttavat lukuisat muistomerkit, kuten Jussi Mäntysen Laukon hirvet (1934) ja Laukon kurjet (1933).
Keväällä 2013 käynnistyneen suuren korjausrakennushankkeen aikana satumainen kartanomiljöö on pieteetillä kunnostettu alkuperäiseen asuunsa. Samalla vanhat työntekijöiden asunnot ovat saaneet uuden elämän yhteisöllisenä kartanokylänä.
Laukon kartano avautui 600-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi yleisölle vuonna 2016. Tätä nykyä ikiaikaista kulttuurimaisemaa rikastuttavat kiehtovat nykytaidenäyttelyt ja riemukkaat puistokonsertit.